Alvar Aallon arkkitehtuuria
Kulttuuritalo on yksi Alvar Aallon pääteoksista ja hänen ensimmäinen puhtaasti julkinen rakennuksensa pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisen kerran Aalto luonnosteli hahmon Kulttuuritalosta klubi-askin kanteen. Valmistuttuaan vuonna 1958 talo näytti miltei tarkalleen samalta kuin aivan ensimmäinen versio!
Kansainvälisesti erittäin tunnettu ja arvostettu rakennus on yksi parhaita esimerkkejä Aallon ns. punatiilikauden töistä. Kokonaisuutta hallitsee epäsymmetrinen, punatiilestä muurattu Aalto-sali. Salin leveän viuhkamaisen muodon eräänä lähtökohtana oli luoda tila, joka ei näytä tyhjältä. Epäsymmetrisen salin toinen puoli luo intiimin, pienen tilan vaikutelman. Toinen puoli taas tavoittaa suuren tilan henkeäsalpaavan tunteen. Ratkaistakseen vapaamuotoisen tiilirakenteen Aalto päätyi suunnittelemaan - erityisesti Kulttuuritaloa varten - kiilanmuotoisen erikoistiilen, jota pidetään Aallon 50-luvun punatiilikauden helmenä.
Myös kotimaassa rakennuksen arvo on ymmärretty. Kulttuuritaloa koskeva suojelupäätös tehtiin valtioneuvoston toimesta 1990-luvun taitteessa. Tämän päätöksen jälkeen toteutettiin laajat sisätilojen peruskorjaukset, joilla talon alkuperäinen Aallon henki ja vivahteikkuus palautettiin.
Toimintaa
Alkuaikoinaan talo oli monikulttuurinen kehto, jossa toimi samanaikaisesti yli kymmenen erilaista kerhoa, elokuvateatteri sekä muun muassa urheiluseura.Kulttuuritalo on alusta lähtien ollut tunnettu erittäin suosittuna konserttipaikkana. Onhan Aalto-sali akustiikaltaan Suomen parhaita! Talossa ovat konsertoineet lähes kaikki aikakautensa suosituimmat kotimaiset klassisen musiikin taitajat unohtamatta viihde-, pop- ja rockartisteja.
Tänäkin päivänä talon arki on täynnä erilaisten ihmisten kohtaamisia: kokouksia, juhlia ja musiikkia. Erilaisten tapahtumien lisäksi talo toimii monien ihmisten työpaikkana. Osa Kulttuuritalon tiloista on ollut vuosien saatossa vuokrattuina lukuisille yhteisöille ja ryhmille. Yleisradio ja Radion sinfoniaorkesteri ovat olleet Kulttuuritalon päävuokralaisina jo vuodesta 1963. Vuosina 1992-2000 talossa toimi Teatterikorkeakoulu, jonka jälkeen taloon muutti Museoviraston rakennushistorian osasto.
